15. kesäkuuta 2014

Onnellisuus on pieniä asioita

Siitä on yli neljä kuukautta kun meidän kuulumisia on viimeksi kirjoiteltu. Minä olen vain itse tarvinnut taukoa blogin säännöllisestä kirjoittamisesta, ja sitähän nyt on tullutkin pidettyä. 


Vuosi kennelkympillä on tullut päätökseen, ja sieltä mukaan tarttui paljon muistoja, jotain uutta tietoa koirista, sekä aivan varmasti elinikäisiä ystäviä. Suurin kysymys lieneekin mitä meidän pikku piskille sitten kuuluukaan.

Keväällä oli astutus. Juoksujen alettua otettiin äitin kanssa yhteyttä kasvattajaan, ja astutusrumba sai alkaa. Bella kävi kasvattajan kanssa pari kertaa Oulunsalossa astumassa. Nuoremmalla uroksella juttu ei oikein ottanut onnistuakseen, joten toinen vähän kokeneempi uros oli vuorossa. Bella antoi astua hyvin ja kaikki näytti sujuvan kuuleman mukaan oikein hyvin. Taisivat käydä vielä toisen kerran samaisen uroksen luona uudestaan. Muutaman viikon kuluttua tulinkin kotia hiihtolomaa viettämään ja huomasin koiran kyllä pyöristyneen selvästi, muitakin tiineyden merkkejä oli ilmassa. Ultrassa koiraa ei käytetty kasvattajan päätöksestä, ja lopulta paljastuikin Been valeraskaus. Pentuja ei siis ollut masussa, syksyllä sitten onkin uusi yritys.

Valeraskauden jälkeen äitini ihmetteli koiran ihmeellistä kutinaa ja itsensä raapimista. Kainaloissa oli melkein kaljut laikut kovan raapimisen takia. Viikon tuota oli kuulemma jatkunut, kunnes lomareissun jälkeen pääsin itse kotiin ja koira eläinlääkäriin. Ellällä uusittiin koiran rokotukset ja kyseltiin samalla tuosta kutinataudista. Mukaan lähti lohiöljyä ja pyyntö tulla käymään uudestaan jos ei sillä lähde. Noh kahden ja puolen viikon jälkeen kutinan alkamisesta kiikutettiin koira uudestaan eläinlääkäriin, ja saatiin kortisoni kuuri. 10 päivää puolikas tabletti aamuin illoin jonka jälkeen annostusta pienennetään. Nyt nuo 10 päivää on tullut päätökseen, ja ero on aivan valtava. Pikku koira on taas pirteä oma itsensä joka jaksaa haukahdella vieraille, ja kiinnostua muustakin kuin nukkumisesta (tai turkin kynsimisestä). Olen suunnattoman onnellinen tuon inhottovan kutinan loputtua.

Viime päiviin onkin kuulunut pellolla irti juoksentelua ja koirapuistossa vierailua. On vain niin mukavaa olla kotona pitkästä aikaa oman pikku koiran kanssa. Eikä meidän tarvitse edes tehdä mitään ihmeellistä.

1. helmikuuta 2014

Hömpöttelyä

Moikka kaikille pitkästä aikaa! Meidän postaustahti on hurjassa laskussa ihan yksinkertaisesti vain sen takia, että Bella viettää kirjaimellista koiran elämää kotiseudulla. Satunnaisista syistä minä olen ollut täällä kotosalla jo viikon hömppäilemässä piskin kanssa, ja viikon päästä olisi tarkoitus palata takaisin koulunpenkille opiskelemaan.

Tähän mennessä ollaan pörröisen kanssa keskitytty univelkojen pois nukkumiseen, aktivointiin, temppujen kertaamiseen sekä uusien opetteluun, unohtamatta lenkkeilyä ihanissa talvimaisemissa välillä jopa liian kovista pakkasista (-30°c!) ja metrin lumikinoksista huolimatta. Ollaan myös käyty moikkaamassa mummu ja ukkia pariin kertaa, ja voi sitä riemua joka tuosta pienestä olennosta lähtee aina mummolaan päästyä. Se on ihan huippua Bellan mielestä kun saa tosi paljon huomiota, niin ja niitä herkkuja. Herkut on se tärkein. Lopulta kumminkin kotona mateleminen alkaa pitkän päälle käymään tylsäksi, siksi olenkin ensi viikolle ajatuksen tasolla miettinyt muutamia lenkkejä koirakavereiden kanssa ja ehkäpä jopa käyntiä koirapuistossa pitkästä aikaa.

1. Ihanan syksyiset opiston lenkkimaastot! 2. Ahkerat koululaiset välitunnilla. 3. Parasta oli aamuisin maata vielä hetki  sängyssä pörröisen kanssa auringon paistaessa verhojen läpi. 4. Vesisateen kastelemana oli Bellan mielestä toooosi noloa mennä jonnekkin junaan, huoh. 5. Bellaa kiinnosti enemmän mitä muut touhuasivat kenneltunnilla kuin Jenni yritykset ottaa jotain yhteiskuvia. Mälsää. 

Päädyin julkaisemaan teille syksyllä koulussa puhelimella räpsittyjä kuvia ihan vaan sen vuoksi, että vihaan kuvattomia postauksia. Kamerankin jätin koululle vaikka juuri nyt olisi ollut intoa kuvata koiraa pitkän tauon jälkeen, noh ensi kerralla sitten kamerakin pääsee mukaan. 

Tyttö tuntuu hoikistuneen kotona ollessa (mikä voi tosin johtua karvojen tippumisesta), ja energiaa tuntuu olevan paljon koska vanhemmat eivät aktivoi koiraa tarpeeksi sen oleskelessa kotona. Äiti oli myös pistänyt merkille erään ruokailuun liittyvän asian. Sillä silloin kun en itse ole kotona, Bella aloittaa iltaruuan odottamisen jo viiden aikoihin, vaikka ruoka annetaan yleensä siinä kahdeksan-yhdeksän pintaan illasta. Toisin kun itse tulen kotiin koira saa päivän aikana herkkuja sen verran, että se jaksaa hyvillä mielin odottaa ruoka-aikaansa. Päätettiin siis lisätä koiran annoskokoa parillakymmenellä gramalla silloin kun koira eleskelee perheen kanssa. Nyt helmikuulle on laskeskeltu juoksujen alkamista ja jäänkin innolla tänne odottelemaan tarkempia tietoja astustuksesta. 

Onko teillä lukijoilla mitään postausehdotuksia niille ajoille kun lähden takaisin kouluun? Kiinnostaisiko kenties jos saataisiin tyttöjen kanssa kuvattua jotain videomateriaali kennelkympistä tai jotain vastaavaa? Laittakaa ihmeessä kommenttia tulemaan ja käykää samalla kurkkaamassa muutaman muun kennelin blogit! :-)

5. tammikuuta 2014

Haloo, kuuleeko koira?

Olen saattanut viimeisien viikkojen myötä huomata suuren eron koiran hihnakäytöksessä. Osasinkin jo jollain tavalla odottaa osan näistä tavoista tulevan taas mukaan kuvioihin kun Bella palaa kotiin. Vetäminen, korvien kadottaminen, entistä kovempi häslääminen ja koko aikainen jumittaminen, kaikki tuo on koiran mielestä nykyään vain ihan normaalia hihnakäytöstä. Piskiin ei saa mitään kontaktia lenkillä ollessa vaikka kuinka yrittäisi, se vain haahuilee ja katselee toiseen suuntaan yrittäessäni ottaa kontaktia siihen.

Tämän asian kanssa me ollaan sitten puuhasteltukkin nämä viime päivät, vähän turhauttavaltahan se tuntuu kun luulin näiden asioiden olevan jo historiaa. Tähän tilanteeseen on vaan taas päädytty kun eihän se pieni vetäminen mitään haittaa, tai jos vähän häslää kaikelle liikkuvalle. Tiedän tilanteen olevan taas samassa jamassa kun tulen käymään kotona seuraavalla kerralla. Kukaan kun kotiväestä ei komenna tuota koiraa olemaan vetämättä tai riehumatta, saatikaan sitten kehu koiraa kun kävelee kunnolla, tai ota Bellaan muutenkaan lenkillä  kontaktia. Ja ollaanhan me tästä puhuttu, mutta ei se vain koskaan johda mihinkään.


Teinipulla kiukuttelee.

Halutaan pullan kanssa myös jakaa teille hieman frettejä koskevaa asiaa tähän lopuksi (vaikka senkin takia että Jenni on haaveillut jo pidemmän aikaa tuollaisesta suloisesta mäyrästä). Käykää siis ihmeessä lukemassa enemmän pimeistä freteistä klikkaamalla kuvaa, sekä auttakaa jakamalla kuvaa eteenpäin! 

28. joulukuuta 2013

Palataan menneeseen

Kun muistellaan kulunutta vuotta ja mietitään mitä kaikkea me oikein saatiinkaan aikaiseksi, mieleen palaa paljon mukavia muistoja aina agilitykentältä kotisohvalle asti.



Vuosi 2013 me aloitettiin mätsäreihin valmistaumalla ja Oulun mätsäreillä. Sijoitusta me ei JH-luokasta saatu eikä sitä edes lähdetty hakemaan, kokemusta vain lähinnä loppu vuotta varten. Tavattiin myös Elsin mudi kaksikkoa ja vietettiin Bellan syndejä iloisesti serkkupojan luona Rovaniemellä. Alkuvuoteen kuului myös luoksetulon vahvistamista ja paljon vapaanaoloa. Seuraavana etappina olikin Kuusamon mätsärit jossa häkeltyneenä sijoituttin SIN3, samoihin aikoihin tuskailin myös tulevan kesän agilitykursseja jotka oli jo aivan täynnä, ja Jenni kun vain tahtoi päästä kokeilemaan agilityä. Pettymyksen jälkeen sattumankaupalla me kumminkin saatiin paikka kesän agilityn alkeiskurssille joka otettiin enemmän kuin iloisina vastaan. Kesän tullessa tavattiin lisää uusia ja vanhoja koirakavereita sekä ilmoittauduttiin yksiin mätsäreihin, jossa ei kumminkaan sijoituttu. Kesälomareissu me vietettiin asuntoautossa, ja voin sano reissun olleen mahtava vaikka toista karavaani reissua en varmaan kestäisikään. Loppu loma me yriteltiin treenailla itsenäisesti  vähän agilityä ja fiilisteltiin yöttömiä kesäöitä. Syksyn tullessa meidän elämä koki ison muutoksen, muuton paikkaan Valkeala ja siirtymisen asuntolaelämään. Siellä me saatiin Bellalle mahtavia koirakokemuksia ja koti-ikävä, jonka seurauksena piski onkin viettänyt viimeiset kaksi kuukautta kotona sen kummempaa tekemättä.


Vuonna 2013 me..
..mennään ainakin yksiin mätsäreihin, ja valmistaudutaan niihin kunnolla! 
..opetellaan tokon perus asento, sekä uusi temppuja. 
..bloggaillaan ahkerasti.
..hankitaan ja tavataan uusia ja vanhoja koirakavereita ympäri Suomea! 

Viime vuoden tavoitteet näyttivät tältä, ja varsin hyvin me pidettiinkin (paitsi tuo bloggailu kohta köhköh, joka taisi vähän menettää makunsa jossakin kohtaa). Ensi vuodelle en uskalla sen isompia tavoitteita kehitelläkkään kun tulevaisuus on niin epävarma vielä kaikiltaosin. Pentujen pyöräyttäminen, hömppä agility edes sillointällöin ja koirakavereiden tapaaminen kuuluvat kumminkin tuohon vuoden 2014 must do -listaan!